Napapiirin seikkailija

Levi24 – hyvä tunnelma, parempi treeni

Arkitreeniin palaaminen ei sujunut kovin sutjakkaasti, kun juuri reippaampien harjoitusten kynnyksellä iski pieni flunssa. Vielä 3 viikkoa Espanjan koitoksen jälkeen treeni oli lähinnä työmatkapyöräilyä ja pari pk-muotoista melontalenkkiä höystettynä rullaluistinten ulkoilutuksella. Jotain reippaampaa sain aikaiseksi torstai- iltana, kun kävin juoksu asentoa avaamassa reippailla tonnin vedoilla soratiellä.

Levi24 on kuitenkin mukavan leppoisa otatus, joka tarjoaa hyvä treenin seikkailu-urheiluakin silmällä pitäen. Ajoimme Team4-sarjassa joukkueella Non-Stop Dogwear, eli neljän naisen voimin kellon ympäri perjantaista klo 18 lauantaihin klo 18 asti. Meillä oli yhdessä Team Highpressuren kanssa yhteinen huoneisto Eturinteiden läheisyydestä. Siellä oli helppo käydä tankkaamassa ja lepäämässä omien ajojen välissä. Joukkueeni koostui kolmesta valjakkourheilijasta ja minusta. Levi24-reitti oli hiukan elänyt kahden vuoden takaisesta, mutta pääosin sama. Pituutta kierroksella oli himpun alle 9 km. Keskiajaksi saimme päiväsaikaan noin 30 minuuttia ja yöllä hiukan pidempään.

Tiimikuva - puhtaana ennen lähtöä.

Tiimikuva – puhtaana ennen lähtöä.

Kilpailu lähti liikkeelle hienossa, mutta lappilaisen raikkaassa säässä. Eturinteissä oli vielä lunta, ja vaikka aurinko paistoi, oli pohjoisen tulli aukeilla kylmä. Toki metsässä tarkeni hienosti. Ajoin porukan neljäntenä, joten ensimmäinen ajovuoro minulle osui noin puoli kahdeksan aikoihin. Nopein kierros ajettiin heti lähdöstä ja kellotettiin pikkuisen yli 23 minuuttiin. Rata pehmentyi nopeasti. Oma nopein kierrokseni oli myös se ensimmäinen. Aikaa kului 28 minuutin pintaan. Jokaiseen vaihtoon kuului ajanottolaitteen siirtäminen toisen kuskin nilkasta toiselle kuskille.

Levi 24 reitti on monipuolinen. Se on enimmäkseen polkua, mutta joukkoon mahtuu paljon muutakin. Lähtö-vaihto-maalialue on Zeropointin takana, eturinteiden gondolin vieressä. Siitä rullaillaan hiihtolatupohjan ja polkujen kautta pyörätielle. Tiepätkää voi myllyttää tempoasennossa, kunnes reitti puikkaisee tiukasti vasemmalle nyppylän kautta polulle. Mökkikeskittymien, eli käytännössä Koutamaan läpi luikerrellaan kivikkopolkua, nurmipohjaista uraa ja möykkyistä turvepolkua suon reunassa. Gondolin alueelle saavutaan parin pitkoksen kautta. Ja luonnollisesti otetaan tuntumaan nousuihin, ensin soratietä gondolilta ja sittemmiin vielä mukavaa neulaspolkua pitkin. Reitin tälle osalle sijoittuvat mutaisimmat pätkät, yksi mutaa ja savea tarjoileva kosteikon ylitys levisi kisan aikana melko mutkikkaaksi.

Oikeastaan reitin työt oli tehty kun tämä mutaikko oli takanapäin. Pari vauhdikasta laskua vei suon laitaan, missä lappilainen ”highway”, eli kunnon pitkokset antoivat vauhtia. Tästä ajeltiinkin pelkästään pururataa ja maisemasiltaa takaisin vaihtoalueelle. Tämä reitin ensimmäinen kokonaisuus vei noin 20 min. Reitti jatkui vaihtoalueen ohitse tekemällä kunniakierroksen eturinteillä. Tämä pätkä muuttui välittömästi mutapelloksi ja imi kivasti pyörän kiinni ja syvään. Reisille töitä. Loppulenkki kierrettiin lastenmaassa, missä tarjolla oli hivuttavaa nousua ja kivikkoista polkua. Täällä yksi kosteikko syveni tunti tunnilta, ja sitä järjestäjä kävi korjailemassa lauantain aikana. Vaihtoalueelle karautettiin parkkipaikan läpi.

Yöllä aurinko paistoi jo sitä kuuluisaa keskiyötä. Maisemasillalla sai myllyttää niin että lankut kumisivat.  Levi24 2015 Photo: Teemu Moisio, teemu.moisio@levi.fi

Yöllä aurinko paistoi jo sitä kuuluisaa keskiyötä. Maisemasillalla sai myllyttää niin että lankut kumisivat. Levi24 2015 Photo: Teemu Moisio, teemu.moisio@levi.fi

Ajoimme alkuillan jokainen yhden kierroksen. Näin rytmi oli noin puolen tunnin ajo, ja sen jälkeen puolentoista tunnin lepo. Yöllä ajoimme kahteen otteeseen kaksi kierrosta jokainen. Näin kukin sai syödä ja levätä pidemmän tauon. Ajovuoro venyi itselläni tällöin noin tuntiin. Reitti kävi hitaammaksi yötä vasten, mutta ei enää sen jälkeen. Mitään suuria sattumuksia ei tullut edes yön mittaan. Mitä nyt aamuyön tunteina oli vuoroaan odottamassa kaksin kappalein innokkaita kuskeja, vaikka toinen olisi voinut vielä nukkua. Koko yön oli mukava tunnelma ja kahden joukkueen yhteismajoituksessa löytyi mukavasti juttuseuraa joka tauolle.

18615933570_b466fd52fd_b

Lauantaina keli oli edelleen sateeton, mutta sopivan viileä.

Koko reissun tarkoitus itselleni oli saada alle reipasvauhtista ajoa, ja syödä hyvin läpi yön. Käytännössä kisa oli kuin seikkailukisoihin skaalattu vetotreeni: 10 vetoa, joista kahdeksan noin 30 minuuttia ja kaksi noin tunnin mittaisia, välissä puolentoista tunnin, kahdesti kolmen tunnin palautukset ja lopussa vielä kaksi vetoa tunnin ja puolen tunnin välein. Palautuminen oli oikein  aktiivista: lötköttelyä, ruokaa ja torkkumista.

Mukavinta reitillä olivat linjaa pitkin tuleva kivikkoinen lasku, joka on tuttu jo Levillä asumisvuosilta, sekä Lastenmaan pari ”enskapolkua”. Nousua reitillä on suhteellisen vähän, mutta reisiä pääsee kyllä käyttämään muuallakin: pari poluista on etenkin jäykkäperäiselle vahvasti pikku kevityksessä ajettavia.

Pari, kolme ensimmäistä vetoa päräytettiin mk-alueelle. Hapoille en saanut jalkoja lyötyä, veri maistui suussa ensimmäisen jälkeen, mutta sen jälkeen oli jo selvästi rauhallisempaan. Viimeisten huippusykkeet jäivät jo melkoisen alas, ei se syke vaan noussut vaikka kurkussa ahdisti. Viime viikkoinen flunssa myös tuntui vielä, kurkkuun ja keuhkojen yläosaa arasti läpi kisan. Onneksi järjestäjän huolto tarjoili lämmintä mehua ja urheilujuomaa. Vaihtoalueella söin myös aina suolakurkkuja. Tauoilla maistui myös metwursti ja banaanit, sekä avokado. Juomaksi palautusjuomaa. Ajon aikana en kuljettanut syömistä tai juomaa mukanani pidemmilläkään vuoroilla, mutta noin vartti ennen ajovuoroa söin hunajashotin.

Team4 -sarjan kolme parasta tiimiä.

Team4 -sarjan kolme parasta joukkuetta: voittajana Team Highpressure, kakkonen OPP-Tempo ja Nokia Oulu kolmantena.

Reissuun voi olla oikein tyytyväinen. Nyt on tehtynä hyvä ja vauhdikas treeni, jonka rasitus ei kuitenkaan ole suuri, eikä palautumiseen tarvita viikko kausia aikaa. Ruoka maistui koko yön, vaikken varsinaista lämmintä ruokaa yön tunteina syönytkään. Espanja ei tuntunut jaloissa, mutta se, ettei kovempia treenejä ollut alla, tuntui kyllä vauhdin puutteena. Toki nelipäiväinen kisakin oli syönyt vauhtia. Viimeinen kierros meni loppuverryttelystä, sillä kiirettä ei enää ollut. Ehdimme viimeiselle kierrokselle noin 20 minuuttia ennen vaihdon sulkeutumista eli klo 18, eikä sen jälkeen enää olisi ehtinyt uudelle kierrokselle. Jonakin vuonna voisi koetella jaksamistaan soolosarjassa. Tänä vuonna tämä oli oikein loistojuttu!

Lisää kuvia ja tulokset.
Kuvat: Teemu Moisio/Levi24
Kiitos kuvista!

Advertisements
This entry was published on kesäkuu 14, 2015 at 10:12 pm. It’s filed under Kilpailut and tagged , , , , , , , , , , , , . Bookmark the permalink. Follow any comments here with the RSS feed for this post.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: