Napapiirin seikkailija

Hiihtopäivä Pyhällä

Valitsimme kaverin kanssa tähänastisen kevään komeimman ja lämpimimmän päivän Pyhä-Luosto hiihtopäivään. Mahtava valinta kasvoille: rusketus oli taattu. Aivan surkea valinta hiihdollisesti: alamäkikuokka vuodatutti hikipisaran jos toisenkin. Mutta auringonpaisteessa on paha olla pettynyt. Mahtava päivä siis!

Käyn joka vuosi edes yhden kokonaisen päivän hiihtämässä tunturissa. Tavoitteena on täysin kelloton ja aikatauluton päivä, sekä tietysti muheva kilometriluku. Yksi klassikoista on Ylläs-Levi-Ylläs -väli, mutta olen hiihdellyt myös Pallaksella ja Pyhä-Luostolla. Yleensä pitkän matkan on saanut aloitella lentokelissä, kevätauringon lämmittäessä ladut vasta iltapäivällä. Tällä kertaa suuntasimme Rovaniemeltä päiväreissulle Team 1lifen Johannan kanssa. Mukana oli molemman tyylin sukset ja evästä.

Karhunjuomalammelle mentäessä menoa saattoi kuvata vielä vauhdikkaaksi.

Aloitimme Pyhällä klo 10 pintaan auringon räköttäessä jo korkealla. Vesi virtasi asfalltilla, ja juuri ajettu latu sieppasi mukaansa. Edellisyönä oli satanut reilusti räntää. Ladun pinta oli varjopaikoissa sopivan rahiseva luitellessa, ja alkumatkasta meno oli kohtuullista, joskaan ei mikään lentokeli, sillä lämpöasteita oli jo useampi.

Lähdimme kohti Luostoa, matkalla kävimme testaamassa nousun Karhunjuomalammelle. Koko ajan latu kävi hitaammaksi, ja aurinko kuumemmaksi. Koparaan tullessa moitimme keliä jo ääneen, vaihdoimme suksia ja totesimme lumen imevän kiinni kuin pesusieni. Upea keli sai kuitenkin joka kerta suupielet hymyyn. Nauroimme myös joumaleilini kuumalle mehulle, tällä kelillä lähinnä mehujää olisi ollut mieleen, mutta tottumuksesta olin keittänyt kuuman mehun mukaan.

Tunturipurojen raikkautta Latvavaaran jälkeen.

Koparasta jatkoimme kohti Luostoa. Ajattelimme etsiä parempaa luistoa ylempää tunturista, toivoimme siellä pakkastaneen edes hiukan. Latvavaaraan nousu oli jo melkoista tamppaamista, mutta lasku osoittautui todelliseksi fiaskoksi. Löimme kuokkaa alamäkeen ja nauroimme ”vauhdikas lasku” -kylteille. Suksi ei luistanut työntämälläkään, sillä ylhäällä uutta räntää oli satanut niin paljon, ettei latuun ollut sekoittunut yhtään vanhaa lunta. Jos vähän varjopaikssa suksi kiihdytti ladulla vauhtia, tökkäsi se heti auringonpaisteessa niin, että hiihtäjä oli lentää nokalleen. Uusi, täysin kastunut lumi ei luista. Tiedän vain yhden lumityypin joka on yhtä ärsyttävä, se on -20 asteen pakkasessa satanut uusi lumi. Ensimmäistä voi verrata sieneen, toista hiekkapaperiin.

Latvavaaran jälkeen otimme mietintä tauon. Matka ei tuntunut lyhentyvän kovasta työnteosta huolimatta, ja oletus oli, että jos Luostolle mennään, vauhti hidastuu paluumatkalla edelleen. Päätimme ennen Lampivaaran nousua kääntyä takaisin Pyhälle, ja käydä vaihtamassa sukset. Matkaa oli taitettu tuolloin reilut 25 kilometriä, ja juomat olivat lopussa. Todella poikkeuksellista hiihtäessä, että juotava loppuu. Edessä aukesi upea maisema, ja hymy oli herkässä. Mihinkään ei ollut oikeasti kiire. Auringonoton ja evästauon jälkeen lähdimme paluumatkalle takaisin kohti vauhdikkaita laskuja.

Latvavaaran vauhdikas lasku on selätetty. Nousuna samainen pätkä sujui paljon joutuisammin.

Paluumatkalla kävimme Koparassa keitolla. Märkä keli tuntui sen verran energian menetyksenä, että suksi kulki takaisin Pyhälle suorastaan vauhdikkaasti luonastauon jälkeen. Alkumatkasta moittimamme pätkä oli Luoston pään latuihin verrattuna luistava. Ajauduimme vielä vähän lyhennetylle reitille, ja saavutimme Pyhän nopeasti, noin 55 kilometrin hiihtelyn jälkeen.

Päätimme ajaa autolla Luostolle, ja käydä siellä loppuverryttelynä perinteistä Luoston ympäri. Autossa siis lyhyt lajinomainen vaihto- ja huoltohetki, ja Luostolla takaisin suksille. Molemmilla oli skinit, ja ne toimivat hyvin märän ja jäisen sekaisella ladulla plussakelissä. Luoston ympäri menevä latu oli myös liukkaampi, sillä komea honkametsä oli varmasti hillinyt ladulle kertyvän rännän määrää. Luoston ympäri pyöräytimme reilussa tunnissa, matkaa kertyi noin 17 kilometriä. Koko päivän saldo oli siis keliin nähde aivan kelpo 72 kilometriä. Lisäksi antina oli rukettuneet kasvot ja kova jano. Nestettä kului hiihtolenkiksi valtavasti. Päivä oli todella hieno ja mukava, surkealle luistollekin pystyi nauramaan. Lämpöä oli paikoin seitsemän astetta, harvoin olen näin lämpimässä hiihtänyt. ladut olivat hyvässä kunnossa keliin nähden, ja Pyhä-Luosto -väli sopii hyvin edestakaisin hiihtelyyn ja pitkän lenkin kohteeksi.

Mainokset
This entry was published on huhtikuu 11, 2017 at 6:05 pm. It’s filed under Harjoittelu and tagged , , , , , , , , , , , , . Bookmark the permalink. Follow any comments here with the RSS feed for this post.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: