Napapiirin seikkailija

#tb – Utsjoki, maastopyöräilyä avotunturissa

Postaus on julkaistu alunperin 7/14/2014

Kesken Lapin ainutlaatuisen helteen suuntasin treenikavereiden kanssa Utsjoelle. Vaikka kolkka on kaukana jopa Rovaniemeltä käsin katsottuna, halusin kokeilla, millaisia reittejä seutu maastopyöräilijälle tarjoaa. Suuntasimme Kaldoaivin erämaa-alueelle. Tarkoitus ei ollut ajaa reittiä läpi kilpaa kellon kanssa, vaan aikataulu oli suunniteltu siten, että yövymme matkalla. Mukana oli siis teltta, makuupussit, keitin, ruokaa ja kalastusvälineet. Matkalle lähdimme etelästä, eli Mieraslompolan kohdalta nelostieltä.

Teltan ja makuupussin kuskailu vaatii tarakan. Tämä kuorma oli kuitenkin täysin ajettava, eikä reppukaan selässä sen kummempi kuin pitkissä seikkailukisassa.

Menomatka erämaahan oli nousujohteinen

Saavuimme reitin alkuun illan sussa ja tarkoituksenamme oli ajella reittiä niin pitkälle, kuin samalle illalle mielekkäältä tuntui. Tupia ei reitin varrella ole, mutta teltalle löytyy helposti mieleinen paikka. Reitin varressa on useita pikku järviä, lampia ja puroja.

Jätimme auton maston viereen ja aloitimme nousun kivistä maastotietä pitkin. Täysjousto oli tässä ehdoton valinta. Aluksi katselimme pariinkin oteeseen karttaa. Reitistä löytyy hyvä reittiselostus netistä. Varsinaisilta Utsjoen maastopyöräilymahdollisuuksista kertovilta sivuilta kyseistä reittikuvausta ei löydy, mutta muihin vastaaviin reitteihin sivuilla voi kyllä perehtyä.

Reissulla on hyvä olla kavereita mukana.

Kartta on ehdoton olla mukana. Suosittelen myös gps-laitetta tai vähintäänkin urheilukelloa, jossa on matkanmittaus. Karttaa katselin menomatkasta jo muutamana otteeseen, lähinnä risteyksien kohdalla. Suurta eksymisvaara ei kuitenkaan ollut, etenkin jos reittiselostuksen oli netistä läpi lukenut.

Jonkimoisen kartan saakin tulostettua netistä edellä esitellyilä sivuilta. Kartta on luonteeltaan vähän suuntaa anatava, mutta selvisimme sillä hyvin. Toki suuripiirteisellä kartalla, tuntirmaastoissa ei niin millilleen stressiä sijainnista otakaan. Ollaan joko tuon tunturin vieressä, päällä tai alapuolella. Missään nimessä ilman karttaa reitille ei voi lähteä, reittiä ole merkitty mitenkään maastoon.

Kartasta oli välillä tarkistettava, että mitä on edessä tulossa. Uralta erosi muitakin uria.

Leveänä maastoauto- ja mönkijäurana reitti vei aika mukavasti ylös alas mutkitellen, mutta vähitellen nousten kohti puurajaa. Alun vaivaiset koivut vaihtuivat mittarimatojen tuhoamaksi tunturikoivikoksi. Reitti vie jouhevasti kok alkumatkan. Joitakin mutaisia kohtia ja purojen ylityksiä osuu kohdalle, mutta välttämättömiä jalkautumispaikkoja ei juurikaan ole. Reitti on kuitenkin sen verran tekninen, että aivan aloittelijalle löytyy mukavamapaakin poljettavaa.

Harrastajalle reitti on nautinnollista ajettavaa. Reittiselostusten luokitus on netissä vaativa. Tämä pitänee paikkansa. Vaikka suomalainen metsäpolku voi olla selvästikin teknisempää, tämä reitti on pitkä, eikä teknisyys muutu reitin varrella, vaan pitää jaksaa ajaa verrattain pitkään. Lisäksi korkeuseroja kertyy luonnollisesti keskiverto polkulenkkiä selvästi enemmän.

Välillä leveä ura oli helppoa tietä, alussa kivikkoisempaa, ja reitin keskellä kapeaa ientä polkua.

Alue muistuttaa paljolti Pöyrisjärven erämaaaluetta. Tosin ollaa ylempänä ja pohjoisempana. Reitti menee näin kuivemmassa, Pöyrisjärvelle tyypillistä pehemeällä jänkällä polkemista ei eteemme sattunut. Samalla tavalla kuitenkin alue on laakeaa, missä ei ole suuria yksittäisiä, jyrkkiä tunturin rinteitä. Loivasti kumpuilevilla rinteillä voi ajaa lähes missä vain, pohja on hyvää ja tasaista. Reitti mutkittelee pääosin leveänä ja hyvin näkyvänä urana. Ura on kovapohjainen, välillä enemmän kivisempi välillä vähemmän. Nousumetrejä tulee huomaamatta. Matkalla on myös muutamia selvästi pidempiä ylämäki rykäisyjä, muun muassa Guoboaivin päälle.

1. päivä lukuina
Ajettu matka: 31,5 km
Ajoaika: 3 h 10 min

Keskinopeus: noin 10 km/h
Nousumetrit: noin 500

 

Telttapaikka  löytyi iltasella hieman ennen reitin puoliväliä, noin 32 kilomerin kohdalta. Alueella oli hienot hiekkaharjut ja pari kirkasvetistä lammikkoa. Yksi niistä oli sen verran iso, että kalastaminenkin saattoi kannattaa.

Seuralaisten armeija oli tainnut syntyä tunturissa vast` ikään: sääskiä ja mäkäräisiä oli paljon. Luultavasti mikätahansa muu ajankohta olisi ollut tässä suhteessa helpompi. Teltalla oli siis lämpimästä kelistä huolimatta oltava kuorivaatteet päällä. Koira sai levätä teltassa ikään kuin rankisen suojassa.

Ilta kului ruokaa kokkaillen, syöden ja kalastellen. Tavallisesti väkerrän keittimellä ruokaa talvikelissä. Kuinka helppoa kokkaaminen onkaan kesällä! Painon ja tilansäästämisen vuoksi meilä oli mukana ainoastaan jetboil veden lämmittämistä varten. Ruoka oli näin ollen keittämättä kypsentyvää. Onneksi tässäkin on hyviäkin vaihtoehtoja tarjolla.

 

Vartavasten näihin tilanteisiin löytyy useita vaellusruokavalmistajia, kuten Reiter tai Adventure food. Näiden lisäksi tavallisen ruokakaupan hyllyltä löytyy jotain kuivaruokia, joita ei tarvitse keittää, kuten esimerkiksi kuvassa näkyvät Mam-nuudelit. Jälkimmäiset vievät mielestäni makutestin voiton 10 -0, mutta ovat toki hankalampia pakkauksia kuljetella kuin varsinaiset vaellusmuonat. Energiavajetta voi paikatakätevästi valmistuvalla puurolla ja kiisseleillä. Mitään kylmäsäilytystä vaativaa ei tälle reissulle voinut ottaa.

Aakeeta laakeeta riittää. Silti reitillä on mäkiä.

Toisena päivänä jatkoimme matkaa kevyillä varusteilla reittiä teltalta eteenpäin. Ura kävi yhä kapeammaksi ja hävisikin viimein yhden laen päällä. Reittiselostus oli tästä informoinut ja matka jatkui suurinpiirtein oikeaan suuntaan. Uran piti ilmestyä muutaman sadan metrin päästä jälleen, ja näin kävikin. Käytännössä Mieraslompolasta kuljetaan pohjoiseen tiettyyn pisteeseen ja toisaalta Pulmankijärveltä päin taas etelään johonkin asti. Nämä urat eivät aivan yhdy. Uuden uran kuitenkin nappaa jo kauas näkyviltä poromiesten kämpiltä. Tämän kun tietää, ei eksymisestä ole vaaraa.

Koiran hyvinvoinnin vuoksi palasimme vähän ennen aikojamme takaisin teltalle. Mäkäröiden syömä treenikaveri voi jo vähän huonosti ja pääsikin takaisin teltalle rankisen suojaan. Ruokailun olevon ja kalastussession jälkeen päätimme palata takaisin autolle.

Paluumatka sujui sutjakkaasti, vaikka muutama tiukka nousu oli jälleen edessä. Pääosin reitti vei meitä alamäkeen. Illalla yhdeksän aikaan olimme takaisin autolla, Tavaroiden pakkaaminen autoon oli ennätysnopeaa: sääskien syömänä ei ole kiva olla. Koko matkan kuului jyrinää: helteet purkautuivat ukkoseksi ja Inarijärven kohdalla satoikin jo täydellä teholla.

2. päivä lukuina

Aamulenkki:
Ajettu matka: n. 20 km
Ajoaika: 2 h
Keskinopeus: noin 10 km/h
Nousumetrit: n. 230

Paluumatka:
Ajettu matka: 31,5 km
Ajoaika: 2,5 h
Keskinopeus: noin 12 km/h
Nousumetrit: n. 370

Vinkkejä

– Keveillä kamppeilla Kaldoaivin rettiin menee yhteensuuntaan luultavimmin noin 8 tuntia. Hakumatka autolla on pitkä, mutta voi tosiaankin toteuttaa MTB-vaellus -tyyppisesti viemällä teltan välille.
– Keveisiinkin kamppeisiin kannattaa ottaa kuorivaatteet, varapaita ja paljon energiaa. Matka voi helposti kestääkin jostain syystä 14 tuntia, eikä välille saa apua helposti. Reitillä ollaan täysin tiettömän taipaleen takana.
– Alkumatkaa ajelee 15 km/ tunnissa, mutta reitin puolenvälin tienoilla polku on kapeaa ja teknistä. Tässä vauhti putoaa alle 10 km:iin tunnissa. Meitä hidasti tavarat ja koira nopeimmilla osuuksilla, joten yllä esitetyt vauhdit ovat rauhallisella ajolla saavutettavissa.
– Helteestäkin huolimatta suosittelen pitkiin pukeutumista. Verenhimoisia kavereita on myös avotunturissa. Tosin keli voi olla myös jäätävä, eikä sääennustus sitä välttämättä etukäteen tiedä.

Viimeinen sipaisu Saariselällä

Ajoimme yöksi Saariselälle. Kaunispään päällä avautui ukkosen ja keskiyönauringon valmistelema esitys taivaanrannassa. Sitä ihastellessa menikin yli puolenyön.

Seuraavana aamuna päätimme sunnuntain kunniaksi käydä lyhyen ajelun lähiympäristössä. Saariselällä on muutamakin karttaan ja maastoon merkitty maastopyöräilyreitti. Tästä löytyvät muutamat helposti saavutettavat reitit Saariselän lähimaastoissa.  Nämä reitit ovat varsin hyväpohjaisia, lähinnä täysin sorastettuja ja leveitä latu-uria. Maisemat ja korkeuserot ovat kuitenkin kohdillaan ja paikkaavat vähän alustan tylsyyttä. Näitä voi suositella vähemmänkin ajaneille. Itse ajoimme reitin Saariselkä – Lutto – Kuukkelinlampi. – Palopää – Kaunispään huippu – Saariselkä. Viimeisessä alameässä koirakaveri oli jo kovin väsynyt ja palasimme helteisessä kelissä autolle. Tämän lenkin olisi ajanut ilman koiraa huomattavasti nopeampaa, ura on niin hyväpohjaista, suorastaan soratietä.

 


Saariselällä eivät enää sääsket vaivanneet, mutta lämmintä riitti.

 

3. päivä lukuina

Ajettu matka: 21,7 km
Ajoaika: 1 h 45 min
Keskinopeus: noin 12 km/h
Nousumetrit: 391

Mainokset
This entry was published on heinäkuu 22, 2017 at 7:35 am. It’s filed under Vaeltaminen and tagged , , , , , , , , . Bookmark the permalink. Follow any comments here with the RSS feed for this post.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: