Napapiirin seikkailija

Hiihtämässä Ylläksellä

Marrasputki jäi viikkoa vajaaksi. Hamstring alkoi vaivaamaan, enkä viitsinyt sitä ärsyttää enempää. Viikonloppuna joulukuun ensimmäiset päivät sain kuitenkin viettää Ylläksellä hiihdon ja Malojan merkeissä.

Haaveilin koko päivän rauhallisesta perinteisen lenkistä ”kantti kertaa kantti” -ladulla.

Lauantai-iltana oli upea kuutamo ja raikas -15 pakkasta. Mökiltä lähtiessä pakkasta ei ottanut tosissaan, tai sitten mittari näytti vähemmän. Haaveilin koko päivän rauhallisesta perinteisen lenkistä ”kantti kertaa kantti” -ladulla. Tykkylumiset puut ja kuutamon valo pakkassäässä, ovat sitä ihaninta talvea. Lauantain lenkki oli tätä kaikkea. Superkuu valaisi Kukastunturin ladan hongikkoa. Hangaskurun laavulla koko avosuo loisti. Latu oli todellakin skarppi, ja pidoksi riitti kevyt henkäys sinistä purkkia. Täydellinen hiihtokeli siis.

Oma vaatetus oli hiukan kevyt. Ja sormet, ne olivat syväjäässä lähestulkoot koko reissun, erityisesti takaisin Kesänkijärven rantaan laskiessa. Mutta vajaa puolitoista tuntia helppoa perinteistä toimi hienosti pohjustuksena sunnuntain pitkälle hiihtolenkille.

Pastellia pastellia.

Pitkis hiihtolenkki

Sunnuntaiaamuna keli oli vaihtunut uudeksi lumeksi. Lunta oli tullut sen verran, että ajettukin latu oli pehmeä. Luisto ei ollut huima, mutta aivan kelvollinen. Muutoin sää oli täydellinen, alle 10 astetta pakkasta. Lähdimme kiertämään Yllästä Äkäslompolosta Velhon kodan suuntaan. Jälleen alamäissä ja pikku tauoilla iski vilu. Kylmimmältä tuntui lasku Aurinkotuvalle. Tasaisen tappavaa tahtia luistelimme Ylläsjärven hisseille, ja sieltä tunturin taakse kohti Latvamajaa. Lenkki huipentui Latvamajan jälkeen Hangaskurun laavun ohi hiihtoon ja pitkään laskuun Kukastunturin laidalla. Hiihtolenkille tuli mittaa 45 kilometriä ja hiukan vajaa kolme ja puoli tuntia. Lentokelistä ei siis ollut kyse.

Aurinkotuvan poropiirakka ja kuumamehu antoivat niukan aamiaisen jälkeen tervetullutta energiaa.

Oli niin upeaa hiihtää tunturissa pitkästä aikaa. Rovaniemelläkin on jo hyvin latuja auki, mutta vaihtelu virkistää. Ylläksen ladut sopivat myös hyvin alkukauden pitkiksille, koska mäet ovat hiihdettäviä, vaikka ovatkin pitkiä. Tasaista ja maltillista korkeuseroa on paljon. Hiihtolenkki oli tälle kaudelle pisin, ja tästä onkin hyvä lähteä jatkamaan.

Jalassa vaihtosukset: hiihtokaverinkin oli pakko testata minun uutta paria.

Hiihdin vasta kolmannen lenkkini uusilla Rossingnolin vapaan suksillani. Minulle tallipareista valittu pari on kyllä hyvä. Se on vakaa ja helposti hiihdettävä, ja sitä myötä myös luistava. Parhaat sukset, mitä minulla on ollut koskaan. Ilohan niillä oli hiihdellä. Ja jaksamistakin olisi riittänyt vielä pidempään. Lauantain perinteisen lenkillä palvelivat uskolliset Fisherit, voideltavat ja helposti hiihdettävät. Loppuverryttelyt tein Rovaniemellä maanantaina perinteisellä.

 

 

Mainokset
This entry was published on joulukuu 6, 2017 at 9:56 pm. It’s filed under Harjoittelu and tagged , , , , , , , , . Bookmark the permalink. Follow any comments here with the RSS feed for this post.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: