Napapiirin seikkailija

Energiaa ja varusteita seikkailukilpailuun

Adventure Trophyn voittoaika piti olla 50-55 tuntia. Eli kaksi yötä, ja vähän kolmatta päivää. Tarkoitus oli nukkua pieni pätkä molempina öinä. Ja syödä lämmin ruoka molempina päivinä. Muutenkin valmistautuminen pohjasi tuttuun ja hyväksi havaittuun. Kisa kuitenkin venyi, aikaa meillä kului yli 66 tuntia. Saavutimme maalin juuri kolmantena yönä.

Varustetarkistus ennen kisaa. Yleensä tarkistetaan, että pakolliset varusteet ovat, ja että ne ovat asinamukaisia (esim kiipeilyvarusteet ja kuoritakki),

Huoltokassit

Huoltokasseja pakattiin ennen kisaa kahdet erilliset järjestäjän kuljetettavaksi, A ja B, sekä näiden lisäksi kajakkikassi ja pyöräboksi. Järjestäjän reittikaaviosta näkyi, mikä kassi kuljetettaisiin mihinkin huoltoon. Eli tarkkaa pakkaamista ennen kisaa, jotta kuivat juoksukengät ja kuivaa vaatetta oli oikeassa paikassa. Kaikkien kassien paino oli rajoitettu, eikä niihin A-kasseja lukuunottamatta mahtunut juurikaan lisäjuomia.

Huoltoon tullessa on helposti vähän seisahtunut meininki. Huolto on osa kisaa. Vaikka kuinka haluttaisi istua alas, pitäis vaan heti sännätä reippaana säätämään varusteita, syömään, pakkaamaan reppua uudelleen ja mahdollisesti kokoamaan pyörää. Jalat olisi myös hyvä huoltaa joka kerta. Itse vaihdan ahkerasti sukkia ja rasvaan jalkoja huollossa, ainakin kerran vuorokaudessa.

Tämä ”välppääminen” on oikeastaan jo yksi osa kisaa. Kesken kisan on vaikea paikata väärässä kassissa olevia varusteita. Juoksuosuudelle on ikävä lähteä, jos kyseisessä huollossa olevassa kassissa ei olekaan lenkkareita. Tämän vuoksi helpoimpia ovat kilpailut, joissa pakataan vain yksi kassi, jonka järjestäjä kuljettaa jokaiseen huoltoon.

Reittikirja, kisan raamattu. Reittikirjaan voi hyvin tehdä omia merkintöjä ja muistutuksia.

Reittikirjaan kirjoitimme ennen kilpailua, mitä kaikkea mistäkin huollosta pitää ottaa mukaan. Kriittisiä varusteita ovat juurikin juoksukengät ja kirkkaat otsalamput sekä vara-akut. Pyöräilyvarusteet kulkevat yleensä pyöräboksissa ja ovat siten saatavilla aina kuin pyöräkin. Mutta esimerkiksi kirkas otsalamppu piti muistaa ottaa mukaan huoltokassista, olipa juuri silloin pimeä tai ei.

Pyörän kokoamista ensimmäisen yön huollossa.

Reitin muututtua myös huoltokassisuunnitelmat menivät uusiksi. Suunnistuksessa huomasimme, että meidän pitää ottaa pyöräilyyn lähtiessä kiipeilyvarsuteet, lenkkarit ja sauvat mukaan, jotta saamme ne seuraavalle osuudelle, ja siirrettyä oikeaan kassiin. Onneksi niitä kuljetettiin vain helppo siirtymäpyöräily.

Pyörä purkamista Toisen yln huollossa ennen jäkimmäistä pitkää yötrekkiä. Pimeässä saa olla tarkkana, ettei mitään jää huoltopaikalle maaha, esimerkiksi polkimet. Niinkin on käynyt.  Kuva järjestäjältä.

Varusteet

Kisan ajaksi oli enustettu jo hyvissä ajoin sadetta. Joten tähän osasin valmistautua jo ennen Suomesta lähtöä. Otin mukaan Malojan hyvän kuoritakin, sekä kuorihousut, kuin myös usemman kisapaidan pitkät trikoot vaihtovaatteiksi. Kuoritakki oli pakollinen ensimmäisellä osuudella vuorilla. Ensimmäinen yö oli tarkoitus viettää melomassa ja vesisateessa. Tästä ennustin kylmää, ja otin kuivat vaatteet, lämpimän paidan sekä kuorihousut yöllistä melontaa varten.

Otsalamppu on aika keskeinen varuste. Juhalla on Milan lamppu, joka tuo todistetusti päivänvalon mihin tahansa Puolalaiseen tai Tsekkiläiseen yöhön kaatosateesta riippumatta. Kuva järjestäjältä.

Otin mukaan Malojan hyvän kuoritakin, sekä kuorihousut, kuin myös usemman kisapaidan pitkät trikoot vaihtovaatteiksi.

Lenkkareita otin mukaan kolmet. La Sportivan Akashat vuoritrekkiä varten, La Sportivan Bushidot lisäkengiksi suunnistukseen ja Hokan Speedgoatit kisan loppupuolella olevaan pitkään trekkiin. Kenkävalinnat onnistuivat hyvin. Akashat toimivat erittäin hyvin märällä vuorella, Speedgoatit antoivat jalan levätä, ja pehmustivat hyvin asfalttipätkällä. Kaksilla olisi pärjännyt, mutta kolmannet kuivat kengät kesken kisan ehkäisivät jo alkaneita päkiän rakkoja.

Varusteet ovat usein aika surkeassa kunnossa kisan jälkeen. Niitä ehtii vin vähän kuivatella ennen kotimatkaa. Usein ensimmäisen päivän vaatteet ehtivät olla likaisina monta päivää, ennen kuin pääsevät pesuun.

Kisakelin vaihtelu oli haastava, koska vaatteita ei kuitenkaan vaihdettu kuin kolmesti, eli kerran vuorokauteen. Vedin juoksupätkät pyöräilyjen välissä pyöräilyhousuissa, se toimi ihan hyvin. Kelin lämpeneminennopeasti teki olosta hankalan, kun päällä oli pitkät trikoot.

Heiti nukkumassa toisella kerralla, eli toisena yönä huollossa pitkän pyöräilyn jälkeen, ennem pitkää trekkiä. Molemmat meidän nukkumapaikosita olivat todella hyviä, lämpimiä ja suhteellisen hiljaisia. Jalat kannattaa ottaa hengittämään unien ajaksi. Tähä päälle vielä rasvaus ja kuivat sukat, niin seikkailija on kuin uusi. Kuva järjestäjältä.

Sauvat olivat hyvät ensimmäisellä pitkällä trekillä, ja toisen kerran varasimme ne mukaan toisen yön pitkälle trekille. Molemmissa oli paljon jyrkkiä ylä-, ja ennen kaikkea alamäkiä, missä sauvat auttoivat säästämään jalkoja. Nukkumista varten mukana olivat korvatulpat, buffi toimii tarpeen mukaan silmien peittona, ja sykemittari herättäjänä, herätyskello on pakko olla.

Energia ja kisaruoka

Alkuosan kisasta olin ajatellut mennä pääosin geeleillä ja karkeilla. Alussa on aina niin kiire, että ne ovat sopivan nopeaa syötävää. Lisäksi kaatosateessa on turha yrittää pitää leipää tms. ruokaa syöntikelpoisena.

Jopa lakut lakkaavat maistumasta, kun niitä syö liian pitkään.

Huoltoihin minulla oli varattuna puolalaisen lähikaupan leivonnaisia. Oli omenaviineri, pari pikkupatonkia ja pasteijoita. Lisäksi huoltokasseissa oli oliiveja, sipsejä, pähkinöitä sekä säilykkeenä tonnikala-kuskus-linssisekoitusta. Pähkinöitä oli pussitettuna Pantteri- ja sukulaku-karkkien kanssa. Colaa ja energiajuoma-tölkkejä oli kassien painon sallimissa rajoissa joka huollossa. Vettä ei, tällä kertaa, ehdottomasti olisi pitänyt olla.

Syömisessä kävi kaksi erhettä. Ensinnäkin olin vähän liian pitkään pelkillä karkeilla. Jopa lakut lakkaavat maistumasta, kun niitä syö liian pitkään. Pantterit maistuivat, mutta niitä oli liian vähän. Toiseksi, reitin mentyä uusiksi, en nähnyt ollenkaan kajakkikassia, missä minulla oli suolaista syötävää ja proteiinijuomia. Olin varannut niitä sinne, koska ennen melontaa on hyvä syödä, kun ruualla on hyvin aikaa imeytyä rauhassa. Ne eväät menivät roskiin kisan jälkeen. Ensimmäisessä huollossa minulta myös jäi evästä huollon lattialle. Pari juustopatonkia olisivat olleet kovasti tarpeen pitkässä pyöräilyssä. Siinä minulla oli ihan liian vähän evästä, vaikka nälkäkin olisi ollut.

Tällä kertaa maistuivat hyvin hedelmät, erityisesti banaanit. Harmi vain, että kisoissa hedelmät eivät kestä kolmea vuorokautta huoltokassissa pyörimässä syötävässä kunnossa. Olisi pitänyt vielä ostaa enemmän banaaneja reitin varrelta. Ensimmäsiessä huollossa sain syötyä ihan liian vähän nuudelikuppia. Toisen yön kynnyksellä söin melkein kokonaisen annoksen Blåbandin Orientkanaa.  Tonnikala-couscous-papu -säilyke oli kajakkikassissa, mitä emme koskaan nähneet, ja jossain toisessa huollossa sen tultua vastaan, minulle ei maistunut.  Merisuolaa söin koko matkan, ja kerran närästyslääkettä Juhalta. Viimeksi olikin närästänyt raskaana  ollessa. Yöllä syöminen on vähän hankalampaa, joten ideaalitilanteessa iltasella olisi hyvä syödä joku lämmin ruoka. Sypistä voi hankaloittaa myös suun hajoaminen. Itselläkin suuta arasteli jo kovasti kolmantena päivänä, eikä esim mausteisia sipsejä voinut syödä kivutta. Tätä voi estää hampaiden harjaamisella. Suu joutuu kuitenkin koville, koska koko ajan syödään, ja kroppa sekä suu kuivuu.

Reipas ja keskittynyt kiipeilijä (silmät seisovat jo päässä, vaikka on vasta reilu vuorokausi valvottu). Kiipeilytehtävissä on se hyvä puoli, että niiden aikana ehtii usein syödä jotain reilummin Ruoka pääsee vähän imeytymään, kun voi olla hetken paikallaan. Kuva järjestäjältä.

Seikkailukisoissa ei tätä nykyä yleensä saa käyttää ulkopuolista huoltoa, mikä on hyvä asia. Muutoin paikallisilla olisi huomattava kotikenttäetu. Olisi hienoa saada kesken kisan missä vaan, mitä vaan mitä sattuu haluttamaan. Olisin tämänkin kisan aikana voinut syödä käristystä tai savulohta moneen otteeseen, kuivanut sämpylä ja nuudelikuppi vaan eivät oikein iskeneet. Onkin hyvä varata monenlaista erilaista ruokaa huoltoihin, sillä ennen kilpailua on vaikea ennakoida, mikä maistuu ja mikä ei. Koko kisassa ylivoimaisesti parhalle maistui kolmantena kisailtana helteen keskellä saatu pullollinen kylmää vissyä.

Aiempia pohdintoja kisan syömisistä ja varusteista löytyy täältä.

Adventure Trophyn kisaraportti löytyy täältä.

 

 

Mainokset
This entry was published on heinäkuu 31, 2018 at 6:48 pm. It’s filed under Varuste- ja ravintovinkit and tagged , , , , , . Bookmark the permalink. Follow any comments here with the RSS feed for this post.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: