Maastopyörä
Ajan jäykkäperäisellä 29:n tuuman Canyonilla, jossa on hiilikuiturunko. Pyörällä on painoa noin 9,5 kg, ja hintaa sen verran sopivasti, ettei jokainen osuma ja kuluma pahoita mieltä. Ja niitähän seikkailussa tulee, erityisesti kun järjestäjä kuljettaa pyöriä kisojen aikana. Lisää juttua siitä, miksi päädyin juuri tähän pyörään, voi lukea vanhan blogini puolelta.
Pyörä on osoittautunut seikkailukisoissa nopeaksi, aivan kuten ajattelinkin. Erityisesti kokonaisuus toimii, koska se on kevyt, ja kiekot ovat 29 tuumaa. Kiekkojen keveyteen on panostettu, jotta pyörivä kehäpaino jää pieneksi. mahdollisia helppoja kevennyskohteita ovat vielä esimerkiksi kammet, polkimet, satulatolppa ja satula.
Kokonaisuuden ultra keveys ei kuitenkaan ole tärkein asia, pyörä on tarkoitettu pitkään ajoon, eikä tietynlaisesta toimivuudesta, varmuudesta ja mukavuudestakaan kannata tinkiä. Erityisenä huomiona Srammin kiertokahvat, pidän niistä erityisen paljon. Lukittava keula on myös ehdoton, sillä seikkailussa on paljon tieajoa ja silloin on tärkeä saada keula lukkoon.
Polkimina pidän Shimanoita seikkailukisoissa kätevimpinä, sillä niillä vielä hätnäppää polkee lenkkareillakin pienen pätkän. Tai toisilla pyöräilykengillä, jos pyöriä joutuu vaihtamaan jostain syystä hetkeksi.
Pyöräilykenkiä minulla on useita. Ne ovatkin melkoista käyttötavaraa, kun pyöräosuuksilla talutetaan pyörää, tarvotaan suolla tai uidaan melko usein. Tämä kuluttaa kenkää paljon enemmän kuin normaali pyöräily. Pyöräilykisoihin minulla on tietysti omansa kengät, hiilikuitujäykistetyt Shimanot. Multisportkisoissa käytän usein kenkiä, joilla voi jollain tasolla juosta. Tämä säästää paljon aikaa, jos lyhyessä kisassa on useita lajin vaihtoja. Pyöräilykengät eivät saa seikkailu-kisoissa, tai multisportissakaan olla liian pienet. Pitkässä kisassa jalka turpoaa. MIkään ei olekaan kauhempaa, kuin turvonneet jalat ja jäykillä hiilikuitukengillä pyörän kantaminen kivikossa pitkin vuorenrinteitä. Koettu on.
Melani on Bracan marathon hiilikuituinen kuppimela. Tärkeää on katkaistavuus, jotta mela on helpompi kuljettaa.
Juoksukengät ovat minulla yksinomaan polkujuoksuun tarkoitettuja. Suosin La Sportivan kenkiä. Niitä löytyy Bushidot, Mutantit ja Akashat. Myös yhdet Hokat pääsevät välillä kisoihin kanssani. Talvella juoksen Salomonin Sppedcrosseilla, se on hyvät Rovaniemen lumikeleillä.
Reppu. Reppuja löytyy erilaisiin tarkoituksiin. Isoin, mutta silti melko kevyt seikkailureppu on Ospreyn Hornet. Se on ollut pääosin mukana pitkissä ulkomaan kisoissa, tai lyhyemmissäkin, jos matkanvarrella pitää kuljettaa esimerkiksi rullaluistimia. Inov8 ultrakevyt reppu on huoleton pistää selkään. Se riittää myös pirkissä kisoissa, eikä oly tyhjänäkän liian painava. Salomonin juoksuliivimäinen reppu on uusin tulokkaani. Uutta liivi-ajattelua edustava kapistus on ok juoksuun, mutta multisport ja seikkailukisoihin se voi olla vähän hankala monimutkaisten kiinnityksiensä vuoksi. Kesken kisan kun yleensä joutuu usein ottamaan reppua pois selästä, jolloin kiinnityksen yksinkeertaisuus on etu.
Pyöräboksi on itse tehty ARWS-mittoihin. Siihen mahtuu pyörän lisäksi muutakin lennoille. Materiaali on muovia.
Sukset. Tällä hetkellä minulla on Rossignolin luistelusukset, tallipari. Perinteisen sukseni ovat Fisherin, toiset kylmälle kelille sopiva purkkivoidelta pari, toinene skinipari. Sauvat ovat Swixin Triac -malliset.
Muista varusteista ja niiden arvioista voit lukea tarkemmin blogin puolelta omasta postauksestaan.
Napapiirin seikkailija 