Napapiirin seikkailija

Raidaran raportti

Raidaran, tämän vuoden seikkailu-urheilun EM-kilpailu, tiedettiin jo ennakkoon kuumaksi ja mäkiseksi. Järjestäjä julkaisi reittikirjan ennen kisaa, joten koko nousumetrien komeus oli hyvin tiedossa. Ennakkotunnelmia kisasta kävin läpi edellisessä postauksessani.

Lensimme maanantaina Barcelonaan, mistä järjestäjän kyydillä noin kolmen tunnin matkan Vielhaan, Pyreneiden syliin. Perillä pikainen majoitus kisahotelliin ja nukkumaan.

20160719_183358

Lähtöpaikka Vielha on varmasti käymisen arvoinen kohde. Upeat vuoret ympäröivät Alppi-tyyppistä kylää, jossa on tarjolla runsaasti palveluita

Tiistai kului järjestäjän juoksutettavana ensin varustetarkastuksissa, ja iltapäivällä viimein briefingissä, jossa saimme kartat.  Välissä kävimme kaupoissa hankkimassa kisaeväät. Kisaa varten pakkasimme ohjeiden mukaan jokaiselle huoltokassin, joukkueelle yhden kajakkikassin (pelastusliivit), 1-2 canyoneering-kassia (märkäpuvut), jokaisen pyöräboksin ja maaliin tulevan laukun. Pyörät vietiin Vielhan keskustaan ensimmäiselle vaihtopaikalle valmiiksi bokseineen, huoltokassit ja maalilaukut luovutettiin vielä aamulla ennen lähtöä. Ilta meni karttoja piirtäessä ja päällystäessä.

Olin napannut jo viikonloppuna etelään matkustaessa jonkun vatsapöpön, tai syönyt sopimatonta ruokaa huoltoasemalla. Vatsaan ei pystynyt isoja kisaeväitä pistämään ollenkaan ennen lähtöä. Lisäksi joukkueessa mietitytti Jussin jalka, josta aiemin kesällä repesivät nivelsiteet, eikä paraneminen nyt vaikuttanut aivan täydelliseltä. Lähtöä edeltävä viikko oli etsitty kuumeisesti varamiestä, siinä onnistumatta. Näin Jussi lähti jalalla yrittämään, josko se vaikka kisan kestäisi.

Lähtöpaikka Vielha on varmasti käymisen arvoinen kohde. Upeat vuoret ympäröivät Alppi-tyyppistä kylää, jossa on tarjolla runsaasti palveluita.

Vielhan kylää. Parin prologikiehkuran jälkeen oli suunta tästä ylös ja taakse yli jalan.

Kilpailun konsepti, eli käytännössä säännöt, tarkentuivat lopullisen reittikirjan julkaisun myötä. Kisan jokainen rasti oli pisteytetty valmiiksi. Kisassa reitti tuli kiertää ohjeiden mukaan, rastiti numerojärjestyksessä, mutta joukkue sai itse päättää, mitä rasteja jättää käymättä halutessaan lyhentää reittiä. Jokaiselle osuudelle oli ilmoiteettu aukioloaika, minkä lisäksi maalilla oli sulkeutumisaika. Joiltakin osuuksilta sai selvästi enemmän pisteitä kuin toisilta. Reitillä oli myös pari tarkkaa paikkaa, missä osuuden sulkeutuminen sinne ehtimättä tarkoitti väistämättä kahden osuuden väliinjäämistä.

Kilpailun Sport Ident -ajanotosta vastasi suomalaislähtöinen Niclas. Hänestä oli apua briefin ja ohjeiden suomentamisessa, jotka tulivat jälleen espanja-voittoisesti.

Kilpailun Sport Ident -ajanotosta vastasi suomalaislähtöinen Niclas. Hänestä oli apua briefin ja ohjeiden suomentamisessa, jotka tulivat jälleen espanja-voittoisesti. Kuva OP.

Koko kisan maksimipisteet olivat 1200, ja arvelimme, että 3-5 joukkuetta ehtii käydä koko reitin. Arvio perustui alun koviin nousumetreihin ja kuumuuteen. sekä yleiseen tendenssiin, missä palkintosijoille pääsee yöeensä kiertämällä koko radan. Viime vuonna Espanjassa koko radan kiertäneitä oli kolme joukkuetta. Lämpötila porskutti koko ajan yli 30 asteessa. Reitti pyöri käytännössä ensin muutaman osuuden vuorilla, minkä jälkeen alkoi matka kohti Lleidaa, eli alas vuorilta etelään. Vaikka mäet pienenisivät, lämmin luultavasti vain lisääntyisi.

12_pien

Tarkoitus oli lähteä malttaen liikkeelle. Ensimmäinen varteenotettava väliinjätettävä osuus olisi highmountain trek. Se oli rakennettu niin, että joko kaikki oli haettava, tai sitten ei mitään. Yhteispisteet osuudelta myös olivat pienet kulutettuun aikaan ja vaivaan nähden. Se tulisi siis olemaan vedenjakaja osuus: parhaat kävisivät, hyvät ja viisaat jättäisivät käymättä, hölmöt lähtisivät väkisin ja pilaisivat loppukisan.

Kilpailun seuranta löytyy tämän linkin takaa.

FB_IMG_1469528883974

Lähtökäskyn jälkeen. Kuva Jordi Santacana.

Prologi, 16 km, +670m, 100 pistettä
Prologina juostiin kahden rastin kierros keskustan molemmin puolin, sekä pyöräiltiin puolentoistatunnin lenkki toisaalla. Kummassakaan ei ollut reitillisesti suurtakaan pointtia, mutta saatiinpahan kisa käyntiin. Yhteensä siis parin tunnin verran lämmittelyä, minkä jälkeen pyörät kasattiin bokseihin, huollettiin nopeasti, ja lähdettiin varsinaiselle matkalle. Lämmintä oli riittävästi, noin 30 astetta, mutta aurinko ei onneksi räköttänyt aivan estoitta.

Ensimmäinen pyöärily oli pieni maisemalenkki laakson reunoja pitkin.

Ensimmäinen pyöräily oli pieni maisemalenkki laakson reunoja pitkin. Kuva OP.

Trekki 17 km, +1400m, 80 pistettä
Ensimmäinen varsinainen osuus lähti viemään suoraan hotellin takan kohonutta rinnettä ylös. Trekki vei käytännnössä vuoren yli toiseen laaksoon. Rinteessä oli kuuma, mutta ylhäällä vähitellen hiukan viileni. Ylärinteessä oma vatsa alkoi reistailemaan, eikä urheilujuoma enää imeytynyt. Vatsa muuttui ilmapalloksi. Sen kanssa ähisin suuren osa trekkiä, kunnes päätin olla lisäämättä vatsan tuskaa millään. Sen jälkeen join vain vettä ja söin suolaa. Vaihdossa odottivat pyörät bokseissaan, sekä vaihtolaatikot. En syönyt mitään täälläkään, otin jotain evästä mukaan parempien hetkien varalle. Aikaa lähdöstä oli kulunut noin 6 tuntia. Osuus meni meiltä huonosti, olimme hitaita ja meno oli tahmeaa.

Ensimmäinen trekki pisti puuskuttamaan helteessä urakoidessa.

Ensimmäinen trekki pisti puuskuttamaan helteessä urakoidessa.

MTB 35 km, +1440m, 80 pistettä
Seuraava pyöräily oli selvästi luonteeltaan siirtymäosuus. Meillä meno hiukan piristyi, oma vatsa, ja sitä myötä olo kohenivat, suola ja vesi auttoivat. Syömisen aloitin vähitellen pyörittelemällä ArcticWarriorsin hunajaa suussa. Se ei löynyt vatsaa uudelleen jumiin, joten sitä uskalsin vähitellen lisätä. Reitti nousi laskettelurinteiden lomasta ja laski lopuksi jälleen laaksoon. Seuraavaan huoltoon tullessamme kisaa oli käyty noin 11,5 tuntia.

Melonta, seikkailupuisto + canyoneering, 9 km, +320m, 150 pistettä
Väliosuudet jatkuivat edelleen. Massiivisten varustekassien kanssa juostiin noin puoli tuntia rantaan, pumpattiin kajakit täyteen, ja melottiin sileää vettä paikallisen seikkailupuiston rantaan. Samaan aikaan tuli pimeää. Paikanpäällä käytiin seikkailupuiston rata, minkä jälkeen kiiruhdettiin kanjoniin. Tehtävä sisälsi paljon odottelua, ja tässä olikin hyvä mahdollisuus syödä ja huoltaa itseään. Espanjalaiset ohjeet eivät olleet saavuttaneet korviamme, jouduimme häröilemään ylimääräistä, jotta löysimme kanjonin yläpäähän. Itse kanjonin läpituleminen oli aivan virkistävää köysillä puljaamista. Huoltoon palattiin samaa reittiä, kuin oli tultukin. Kanjoni kesti noin puoli tuntia, koko tehtäväsikermä oli tehty reilun 17 tunnin kohdalla. Huollossa Niclas tyhjensi sport identimme, ja saimme ensimmäisen kerran tietää tulostilanteesta.

Onneksi välille mahtui myös pari laskettavaa ja nautinnollistakin alamäkeä.

Onneksi välille mahtui myös pari laskettavaa ja nautinnollistakin alamäkeä.

Video kisan ensimmäisetä päivästä.

MTB, 55 km, +2650m,s 120 pistettä
Yhteen kisan vaativimmista osuuksista lähdimme siis ensimmäisenä yönä. Osuudella oli kaksi pitkää nousua, käytännössä kaksi kertaa vuoren huipulle ja alas. Erityisen rankan osuudesta tekivät alamäet, joita ei voinut juurikaan laskea, vaan piti taluttaa pientä ja kivistä polkua. Tämä kävi etureisiin, eikä millään pyöräkengillä ole luonnollisestikaan kiva vaeltaa pyörä olalla.  Alamäkien kivikkopolku tuntui pimeässä loputtomalta, kivikosta päästyämme, polku muuttui serpentiiniksi, missä joku pätkä saattoi olla laskettavaa, toinen taas talutettavaa. Näin meno muuttui jumpaksi pyörän päälle ja pois. Kun toisesta mäestä oli selvitty, hyökättiin toisen samanmoisen kimppuun. Uni puski vähän silmään tylsissä ylämäissä, ja otinkin colaa ja kofeiinipurkkaa hereillä pysyäkseni. Reippaammin polkeminen myös auttoi asiaa.

Mäkisen MTB-osuuden kartta näytti tältä.

Mäkisen MTB-osuuden kartta näytti tältä.

Raidbook Raidaran16 sp_en Hoja1.xls

Ja reittikirja tältä.

Yö vaihtui aamuksi ja aamu kuumaksi päiväksi. Kuljimme pääosin yksin, vaikka ympäriltä kuului joukkueiden ääniä. Keskellä kuumuutta puhkesi rengaskin. Huoltoon saavuimme noin vuorokauden ja viiden tunnin kisaamisen jälkeen. Osuus oli kestänyt puoli vuorokautta. Takana siis yksi yö. Tässä huollossa tuhraantui aikaa paljon, sitä käytettiin myös lähikuppilassa ruuan tilaamiseen ja syömiseen. Söin pienen omeletin puolikkaan ja viipaleen vaaleaa leipää.

MTB + Highmountain trekki, 22+25 km, +2700m, 100 pistettä
Reitti kävi mutkan vuorilla ja samaa tultiin takaisin, rastit olivat sumpussa perimmäisessä nurkassa. Kestoksi kärjen osalta järjestäjä oli ennustanut 12-15 tuntia.  Päätimme jättää tämän väliin. Vaarana oli, että osuuden 100 pisteen vuoksi myöhästyisimme ja joutuisimme jättämään väliin kaksi seuraavaa osuutta, jossa pisteitä olisi huomattavasti enemmän.

Ylös käy Pyreneillä pyöräilijän tie.

Ylös käy Pyreneillä pyöräilijän tie. Kuva OP.

MTB Marathon, 115 km, +1750m, 100 pistettä
Siis jälleen pyörille. Pitkällä MTB-osuudella vierähtikin sitten koko päivä ja seuraava yö. Noin yhdentoista aikaa illalla nukuimme pellonpientareella sovitusti 90 minuutin unet, meillä oli tarkoitusta varten makuupussit mukana. Kisa-aika oli tulloin 38 tuntia.

Matkan varrelle sattui hieman hankalampikin rasti, mihin tunkattiin pyörä poluttoman taipaleen taakse, suhteellisen hankalasti kuljettavaa maastoa. Muutoin matka soljui sopivasti ylämäkeen, joskin myös alamäkeä oli tarjolla. Yön aikana jonkinmoisen retkeilyalueen kahvilan pihamaalta löytyi kahvia termareista, sekä ihanaa tuoretta leipää juuston kanssa tarjottuna. Pidimme ansaitun kahvitauon, ennen seuraavaa ylämäkeä.

Yöllä tuli vastaan reitin lyhentäminen. Edelleen oli tarve ehtiä ajoissa, ja tilanne oli vähän kinkkinen. Lyhentäminen tarkoitti odottelua, sillä seuraava canyoneering osuus aukesi vasta klo 10 aamulla. Tästä huolimatta päätimme jättää kaksi rastia väliin. Sen jälkeen lähinnä kuluttelimme aikaa pyöräilemällä ja nukkumalla pienet unet tienposkessa. Aamun valjetessa saavuimme huoltoon, missä pakkasimme jälleen pyörät bokseihin ja vaihdoimme joukkueen canoneering osuudelle. Pystyin syömään hyvin. Olimme valmiita kympin pintaan, kun osuudella alettiin porukkaa päästämään.

Kohti kanjonia.

Kohti kanjonia. Kuva Nuria Lias

Canyoneering + trekking, 4+15km, +1050m, 50 pistettä
Canyoneering osuudelle siirryttiin pienen tiepätkän kautta. Sitten reipas patikointi ylös mäelle, ja sielä kanjonin alkuun. Kanjoni kesti puolitoista tuntia. Se sisälsi useita itsenäisiä laskeutumisia, joista alussa oli pari pidempääkin, yksi hienosti noin 20 metriä vesiputoukseen. Muutoin matkalla oli hyppyjä veteen ja vedessä kahlaamista. Mitään suurta ilottelua emme kanjonissa pistäneet pystyyn, menin edellä ja lähinnä yritin takana tulevalle Jussille saada informaatiota, missä on nilkan kannalta hankalia hyppyjä. Laskeutumiset kokosivat porukkaa, eikä niiden vuoksi kannattanut jäädä koko joukkuetta odottamaan. Varmastikaan nopeimpia ei tässä oltu, jonkinverran piti porukalla luolan ihmeitä äimistellä.

13619895_1085449911542119_30784248779697205_n

Kuuma trekki vei vuorten yli seuraavaan laaksoon. Korkeuserot olivat hiukan järjellistyneet. Kuva Raul Comino.

Canyoneeringin jälkeen märkäpuvut vaihdettiin trekkivaatteisiin ja sännättiin kohtuulliselle trekkipätkälle päivän kuuminta hetkeä vasten. Tässä vilvoitus vaihtui pätsiin. Trekissä puskettiin todella kuumassa, loppuosa täysin varjottomassa kuumassa rinteessä. Yritin varjella ihoa palamiselta aurinkorasvan lisäksi pitkähihaisella paidalla, ja peittämällä numerolapulla jalat, silti jalat huusivat punaisena.

Pieneen poseeraukseen oli aikaa. Kuva OP

Pieneen poseeraukseen oli aikaa. Kuva OP

Tämä osuus meni hyvin, otimme alussa karanneet Tsekit vielä loppumatkasta kiinni. Oma vatsa toimi hyvin. Edellisessä huollossa syöty tonnikalapurkki ja palautusjuoma antoivat hyvin energiaa.

MTB, 55km, +1300m, 80 pistettä
Vaihdossa oli jälleen kuuma, eikä juurikaan varjoa tarjolla. Itsellä kuitenkin tämän Popla de Segurin vaihto meni hyvin, ehdin syödä, ja laittaa pyrän sovitussa ajassa boksista ajokuntoon.

Tämän osuuden piti olla läpihuutojuttu, lyhyt osuus, jossa korkeuserotkin jo alkavat hiukan laantua. Alku sujuikin rutiinilla, viimein saimme myös oikeasti pyöräillä. Alkuillasta meidän kuitennkin yllätti soratierinteessä ukkonen. Jo kaukaa näimme sen tulevan, ja keli alkoikin kovalla kaatosateella. Vedimme kuoret niskaan. Muutamassa minuutissa tienpinta muuttui mahdottomaksi edetä. Pyörää ei voinut ajaa, eikä taluttaa, koska muta kerääntyi niin paksuksi kerrokseksi renkaaseen, ettei se enäää pyörinyt. Vastaava ilmiö käy joskus nuoskalumella. Muta oli myös niin raskasta, etten jaksanut enää nostaa pyörää. Lopulta ei jaksanut nostaa omia kenkiäänkään, kun niihin kerääntyi mutaa. Myös ukkonen yltyi valtavaksi, ja kävimme sitä pitelemään salamoiden räiskyessä yläpuolellamme.

29 fättäri pariss minuutissa. Kovat reisivoimat saa, jos tätä pyörittää.

Ei pyöri ei.  29er fättäri parissa minuutissa. Kovat reisivoimat saa, jos tätä pyörittää. Kuva OP.

Aikaa kului kohtuuttomasti. Sateen jatkuessa mietimme vaihtoehtoja, miten pääsemme pois osuudelta. Onneksi juuri ennen pimeää sade hellitti ja lähdimme yrittämään mäkeä ylösäpäin. Juuri siinä kohdalla rinteessä muta oli pahinta, mutta tuulen pyyhkiessä rinnettä, alkoi ylempänä pinta jo kuivua, eikä uutta mutaa enää poskettomasti tarttunut pyöriin. Meno oli hidasta, pyöriä piti vähän väliä putsata, jotta renkaat pyörivät. Sanomattakin on selvää, että lukkopolkimet ja vaihtajat toimivat vain vaivoin, jos ollenkaan. Kauempana siinsi upeasti valaistu linna, mikä oli seuraava rastimme.

Linnalta pienen laskun kautta loputtomille ylhäällä kiemurteleville sorateille.

Linna tuli kreivin aikaan, sillä sieltä löytyi hana, misssä vaimme putsattua pyöriämme jonkinmoiseen ajokuntoon. Myös mieliala joukkueella nousi huomattavasti. Kuva Jordi Santacana.

Linnan jälkeen alkoi loputtomalta tuntuvat soratie pimeydessä. Tiet olivat aivan toistensa kaltaisia, mitään isoja selviä ylämäkiä ei ollut, vain yhtenäistä taluttelua ylös ja pieniä laskuja alas. Muta oli kuivunnut sementiksi: pyörät rahisivat ja vaihtajat huusivat, lukot eivät menneet kiinni. Jussi näki komeita kyliä teiden varsilla, ja täytyy itsekin myöntää, että useamman kerran katsoin puuta rakennukseksi. Toiveajattelua, matkan varrella ei ollut mitään.  Loputtomalta tuntuvan rupeaman jälkeen, matka kääntyi alas, ja etsimme vielä parinkymmenen minuutin ajan rastia rinteestä. Sen viimein löydyttyä, laskimme hudin kautta huoltoon. Kolmas yö alkoi kääntyä aamuyöksi. Itselle yö oli kuitenkin suhteellisen vahva, nuokkumista alkoi tapahtuma vasta pitkässä asfalttiserpentiini alamäessä. Söin kofeiinipurkkaa ja -juomaa tasaisesti.

Melonta + trekki 18+7 km, +730m, 30 pistettä
Seuraavalle osuudelle piti lähteä ennen kuutta aamulla. Päätimme nukkua puolitoista tuntia, ja herätä siten, että ehtisimme hyvin matkaan. Ainoa herätyskello petti meidät ja paikalta tulikin lentolähtö. Kampesimme ylös allekirjoittaneen herätessä 25 minuuttia vaille kuusi. Kovalla tsempillä ja kiirellä purimme pyörät bokseihin, otimmme melonta varusteet ja kirjasimme itsemme ulos vaihdosta klo 5:58. Sanoisin, että tuossa vaiheessa jopa uskomaton suoritus.

Pyreneiden auringonousut ovat kauniita.

Pyreneiden auringonousut ovat kauniita. Kuva OP.

Juoksimme rantaan, missä selvisi, että kartta on jäänyt huoltoon. Paluuta ei ollut, mutta digikameran kuvalla mentiin. Jokainen oli raapinut evästä ja juomaa mukaan, sitä oli riiittävästi vaikka vuorokauden melontaan. Via ferrata melonnan keskellä oli peruttu edellisen päivän kovan sateen vuoksi. Keskelle oli jätetty yksi trekkirasti. Se päätettiin jättää väliin osin ajan, osin kartan puuttumisen vuoksi.

Tankkaustauko järvellä.

Tankkaustauko järvellä. Kuva OP.

Meloimme niin rennosti, kuin ilmatäytteisillä aluksilla pystyi melomaan. Ohitimme rannassa rastia hakevia joukkueita muutaman. Matka sujui joutuisasti, kuljimme yksin muiden jäätyä jälkeen. Saavuimme rantaan huoltoon hyvävoimaisina, ja huomasimme heti, että meidän pyörbokseja ja huoltokasseja ei ollut paikalla. Pieni viivästys siis tiedossa.

Rantautumisen jälkeen ei ollut vielä tiedosa, että viettäisimme kuumalla rannalla tovin.

Rantautumisen jälkeen ei ollut vielä tiedosa, että viettäisimme kuumalla rannalla tovin. Kuva OP.

Huoltohenkilökunta alkoi selvittelemään huoltolaukkujen tilannetta ja pysäytti osaltamme kellon. Me välppäsimme melontavarusteet valmiiksi kasaan, tyhjensimme kajakit ja pakkasimme ne, jotta olisimme heti valmiit huoltamaan itsemme seuraavalle pyöräosuudelle. No, sitä odottelua kesti lähes kolme tuntia. Rantaan tuli muitakin, joiden laukut uupuivat, yhteensä meitä oli neljä joukkuetta, joista meidän odotusaikamme oli pisin, 2 h 45 minuuttia. Kaikki tulevat ajat osaltamme siirtyivät tuon verran eteenpäin, myös maalin sulkeutuminen.

Kuumassa ilman huoltokassseja ja ruokaa odottelu ei varsinaisesti parantanut oloa ja menoa, vaikka levätä saikin.

Kuumassa ilman huoltokassseja ja ruokaa odottelu ei varsinaisesti parantanut oloa ja menoa, vaikka levätä saikin. Kuva OP.

MTB 47 km, +960m, 60 pistettä
Seuraava yllätys tuli pyöräbokseista. Tai oikeastaan jätti tulematta. Jussin polkimia ei löytynyt mistään. Ne olivat luultavasti jääneet ennen melontaa tantereelle kiireisessä pakkastilanteessa. Virheillä ja sattumuksilla on näin tapan kertaantua. Yritimme koota pyörämme normaalisti, mutta kävihän se mielessä, että tähänkö tämä jää. Kävin kysymässä kaikilta paikalla olevilta joukkueilta, olisiko heillä varapolkimia, ei ollut. Lopulta päädyimme siihen, että Jussi lähtee lenkkareilla, juoksee ylämäet ja laskee alamäet. Tasaisella työnnetään ja vedetään. Päätös oli helpottava, ja kaikki menivät hienosti sen taakse. Järjestäjän ilmeet olivat epäuskoiset, kun teimme lähtöä. Sääliäkin taisi olla ilmassa, joten ei kun matkaan.

Suoraan isoon mäkeen syöksyttyämme ei vauhti kärsinyt yhtään lenkkareilla kulkijasta. Uskomattomalla angstilla ja rohkeudella Jussi myös laski ilman polkimia soraiset alamäet. Matkan varrelle tuli myös polkuja, joissa juoksuaskeleet ja pyörällä laskettelu näytti rytmittyvän Jussilla hienosti. Matka eteni ja ohitimme edellä menevän Tsekkitiimin hyvällä sykkeellä. Myös heidän ilmeensä olivat näkemisen arvoiset, kun ilman polkimia tullaan takavasemmalta ohi. Söimme yhdessä kylässä kahvilassa kuuman päivän jäätelöt ja colat. Osuuden lopussa oli upea serpentiinipolkualamäki, yksi kisan hienoimmista maastopyöräilypätkistä.

Loppuosuus oli reilu 10 kilometriä tasamaata, mistä piti selvitä. Otimme OP:n kanssa Jussin kahden kuminauhan vetoon. Se tuntui huomattavasti kevyemmältä, kuin vuorovetäminen. Hyvin rakennettu vetosysteemi toimi ja matka eteni kummasti.

Jussilla taisi olla välillä aivvan hauskaakin kyydissä. Ei kuuleman rasittanut ainakaan kovasti.

Jussilla taisi olla välillä aivan hauskaakin kyydissä. Ei kuuleman rasittanut ainakaan kovasti.

Melonta + suunnistus, 30 + 5 km, +130m, 260 pistettä
Jälleen uusi yllätys järjestäjän puolelta odotti pyöräilyn lopussa. Koko huoltojoukko oli varsin hämmästynyt, että saavuimme perille. Palkkioksi tästä ja siitä, että kiltisti odotimme myöhästyneitä laukkuja, järjestäjä ilmoitti, että pimeä painaa päälle, vesi on alhaalla, eikä koko matkan melominen ole turvallista. Vaihtoehdoksi tarjottiin, yllätys yllätys, pyöräilyä. Vaihtoehdot olivat pyöräillä koko matka tai meloa puolet ja pyöräillä puolet. Ajaksi tulisi jokatapauksessa melonnan hitain aika, teimmepä mitä tahansa. Päätimme losottaa piruuttammekin pyörällä koko matkan. Meillä ei olisi enää edes kiire, sillä maali oli vielä tunteja auki, ja alkava osuus oli kisan viimeinen. Osuudet olivat kuin huomaamatta keventyneet rutkasti, ja joukkue oli hyvävoimainen, ja kovasti sisuuntunutkin vastoinkäymisten myötä.

Käytännössä viimeinen osuus oli näin Lleidaan ajelua tietä pitkin. Kaupungin liepeillä sunnistimme puistossa hajaantumalla, jokainen haki kolme rastia. Sen jälkeen muutaman fiilistelyrastin kautta kipusimme Lleidan kaupungin linnaan, missä oli maalilinja. Ehdimme sinne nopea pyöräilyn ansiosta jo ennen puoltäyötä, vaikka aikaa olisi ollut lähes kolmeen. Maalissa olimme aivan liian hyvävoimaisina neljännen yön kynnyksellä.

Kilpailijat palkintojenjaon jälkeen yhteiskuvassa.

Kilpailijat palkintojenjaon jälkeen yhteiskuvassa lleidan linna pihalla. Kuva Jordi Santacana.

Suomalais lähtöinen Niclas kokosi hyvä tulokset, joista sai selvää, ja jotka olivat loogiset. Meidän sijoituksemme oli 12. Sijoitus oli pettymys, oma tavoite oli kymmenen joukkoon, mihin ilman muuta olisi pitänyt rahkeiden riittää. Aikaa kulutettiin kolme vuorokautta ja vajaa 15 tuntia. Loppuaika oli jotain muuta, johtuen viimeisen melonnan meille laitetusta ajasta.

Viralliset tulokset järjestäjän facebook-sivuilta.

Viralliset tulokset järjestäjän facebook-sivuilta.

Kisasta jäi ristiriitainen tunnelma. Kokonaisuus oli ehjä, muutamista loppupuolen sattumuksista huolimatta. Mutta vauhti puuttui. Itsellä oli alussa energia imeytymisongelmaa, ja kova kunnioitus kuumutta ja nousmetrejä kohtaan. Tajusimme lopussa, että tämän tyyppisessä konseptissa loppua kohti kiristäminen ei auta. Tässä olisi ollut tärkeää aluksi ottaa itselle aikaa kiinni, sillä alussa menetettyä aikaa ei voi välttämättä lopun kirillä pelastaa. Kun jotain pisteitä on jätetty väliin, ei auta yhtään että on aikaisin maalissa, pisteitähän ei takaisin saa. Tämä hoksaus tuli liian myöhään. High mountain trekki saaattoi olla meiltä menetetty tällä tiimillä ja tässä tilanteessa, mutta kaksi pyöräilyn rastia ja melonnan keskellä olevaa trekkirasti olisi pitänyt hakea. Niihin olisi järjestynyt aikakin tekemällä.

Nukuimme toisena ja kolmantena yönä pidemmät, noin puolentoista tunnin unet, sekä yhdet 20-30 minuutin unet. Söimme kerran kahvilassa munakasta ja leipää, sekä yhdet jäätelöt. Muutoin elin tonnikalalla ja oliiveilla, pari muffinssia ja soijakaakaota söin myös. Osuuksilla lähinnä hunajashotteja ja sukulakuja. Söin koko ajan suolaa ja juomaksi vettä. Tämä oli täysin poikkeavaa, kun aiemmin olen saanut energiani lähinnä urheilujuomasta, jonka nyt siis jätin pois.

Kisan alussa triathlon housut olivat hyvä valinta, niillä kun viitsii sekä pyöräillä, että trekata. Pidemmät pyöräosuudet menin toki pyöräilyhousuilla. Pyreneillä oli tavattoman lämmintä myös öisin. Esim ensimmäisenä yönä menin lyhyillä läpi yön. Sitä harvemmin tapahtuu missään. Päivisin jouduin auringon vuoksi pitämään paljon myös pitkähihaista.

Itse en myöskään tajunnut ennakkoon, kuinka paljon kisan puolen välin jälkeen osuudet helpottuvat. Nousumetrit vähenivät, kun reitti tuli vuorilta alas, eikä osuuksiin uponnut enää tolkuttomasti aikaa. Maalissa ei ollut kaikkensa antanut olo, vaan maali tuli tavallaan yllättäen vastaan ja kisa loppui kesken. Kisajärjestelyt toimivat hyvin, ja konsepti oli selkeä. Rastihenkilökunta oli ystävällistä ja yritti auttaa, vaikka yhteistä kieltä ei aina löytynytkään.

Parin edellisen kisan oksentelusta pääsin eroon, ruoka pysyi sisällä, ja sain kisan aikana syötyä enemmän kuin koskaan aiemmin. Urheilujuomaa en juonut alun jälkeen missään vaiheessa, vain vettä, suolaa ja hunajaa. Mitään vaurioita jalkoihin ei tullut, eikä kisan jälkeen edes turvotusta. Pyöräilypainotteisen kisan jälkeen jalat tuntuvat hyvin tuoreilta, toki todellinen palautuminen vaatii aikaa.

Nyt on luonnollisesti tyhjä olo. Tuntuu kun en olisi ehtinyt koko kisaan mukaan, olisikin hienoa, jos se olisi vata edessäpäin. Nyt jonkinmoista miettimistä tulevasta ja tavoitteista.

Kiitos tuesta ArcticWarriorsille ja Malojalle!

Tästä OP:n raporttiin ja sen näkökulmiin ja tunnelmiin. (edit 6.8.)

 

 

 

 

Advertisements
This entry was published on heinäkuu 29, 2016 at 8:50 pm. It’s filed under Kilpailut and tagged , , , , , , , , , , , , , , , , . Bookmark the permalink. Follow any comments here with the RSS feed for this post.

2 thoughts on “Raidaran raportti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: